Abstrakti

XX.vuosisadalla fenomenologia kehitti johdonmukaisen ja syvällisen logiikan filosofian. Husserlin loogiset tutkimukset sekä formaali-ja transsendentaalinen logiikka olivat ensimmäisiä fenomenologisen logiikan perustalle laskettuja kiviä. Antipsykologismi oli Husserlin logiikan filosofian kulmakivi. Husserlin jälkeen ajatusta analysoivat monet ajattelijat fenomenologian sisä-ja ulkopuolella. Psykologismi ja antipsykoottisuus on yleensä katsottu kannanotoiksi, jotka antavat valmiita vastauksia tietoteoreettisiin kysymyksiin, jotka voidaan arvioida oikeiksi tai epätosiksi. Arvioinnin perustana oli loogisten lakien objektiivisuuden hylkääminen/hyväksyminen, niiden riippumattomuus mistä tahansa kognitiivisesta tekijästä. Ongelman tutkimuksista saadut kokemukset ovat kuitenkin osoittaneet, että psykologismi ja antipsykoottisuus eivät ole tosia tai vääriä vastauksia tiettyyn tietoteoreettiseen kysymykseen, vaan todennäköisempiä ovat tutkimusohjelmat. Tätä käsitystä ongelmasta ehdotti Thomas Seebohm artikkelisarjassa. Esimerkiksi teoksessa ”Psychologism Revisited”1 Seebohm toteaa, että ”psychologism” on tutkimusohjelman nimi. ”Ohjelman tavoitteena oli ratkaista psykologisen tutkimuksen avulla kaikki tietoteorian kysymykset, myös logiikkaan ja matematiikkaan viittaavat kysymykset.”2 tämä tärkeä käsitys psykologismista tutkimusohjelmana avaa uuden näkökulman ongelman tutkimiseen.