korkeasti koulutettu espanjalainen aatelismies, jonka mukaan priscillianismin askeettinen liike on nimetty; s. Espanja, k. 340; D. Trier, 386. Kristinuskoon kääntymisensä jälkeen Priscillianus liittyi maallikkoyhteisöön, joka koostui askeeteista, joista tuli vaeltavia saarnaajia. Pyrittyään uudistamaan papistoa he kääntyivät laajempaan tehtävään ja kohtasivat huomattavaa menestystä, mutta myös kiihkomielistä reaktiota Lusitaniassa. Priscillian kannattajineen, Bps. Instantius ja Salvian, tuomitsivat Bp. Hyginus Córdobasta heidän metropoliittaansa Bp: hen. Hydacios méridalainen. Saragossan Kirkolliskokous (380), jossa oli läsnä vain kymmenen espanjalaista piispaa, antoi kanonit, jotka vastustivat naisten osallistumista miesten kanssa uskonnollisiin tilaisuuksiin, maallikkolääkäreitä tai-opettajia ja kristittyjä, jotka erosivat kirkosta paaston aikana (N.1; 7.2). Kanon viisi kohdistui todennäköisesti Priscillianin, Instantiuksen ja Salvianuksen kapinaan metropoliittaansa vastaan. Tästä huolimatta Priscillianus valittiin Ávilan piispaksi. Hänen vastustajansa Hydacios ja Ithacios Ossonobalainen vetosivat häntä vastaan maallisiin vallanpitäjiin vedoten syytöksiin manikealaisuudesta ja magiasta. Provinssistaan karkotetut Priscillianus, Instantius ja Salvian matkustivat Roomaan; Salvian kuoli siellä ja muut matkustivat Milanoon. He eivät saaneet paavi damasuksen tai Pyhän Ambrosiuksen tukea, vaan siviiliviranomaiset ottivat heidät takaisin. Vallananastaja Maximuksen onnistuneen kapinan (383) jälkeen heidän asemansa kuitenkin jälleen vaarantui, ja Bordeaux ’ n Kirkolliskokous syöksi Instantiuksen vallasta (384-385). Kun Priscillianus epäviisaasti vetosi Maximukseen, hänet tuomittiin Manikealaisena yhdessä kuuden kannattajan kanssa ja teloitettiin Trierissä.

Bibliography: Works, toim. g. schepss (the Body of the writers regarding the regulation of ecclesiastical Latin 18; 1889), including Paul the Apostle of letters: the Canons, ilm.by an unknown Bp. Ristiretkeläiset, ja sopimus 9, mahdollisesti an Ever. norton, a chronicle of 2.46-51 ja Dialogue 2.11, toim. c. halm (the Body of the writers regarding the regulation of ecclesiastical Latin 1; 1866). 84: 315-318, Saragossan Kirkolliskokous. e. babut, Priscillien ja le priscillianisme (Pariisi (1909). J. M. ramos y loscertales, Prisciliano. The events of things (Salamanca 1952); the Key of the Fathers of the Latin edition. e. dekkers, 785-789. J. martin, Lexikon für sacred theology und Kirche 2 8:768–769.